Erilaista laatuaikaa..

Kun on kolme pientä lasta on toisinaan vaikea jakaa aikaa niin että jokainen saa osansa. Kun päivästä lohkaisee osansa, kotityöt, toisinaan työt, ruuanlaitto ja muu ohjelma. Olenkin tänään pohtinut meidän lasten eroavaisuuksia ja miten heidän kanssaan vietetään aikaa kun he ovat yksin kanssani.
 Tänään aamulla isommat lähtivät aikaisin päiväkotiin ja jäin kuopuksen kanssa yksin aamutouhuihin. Huomasinkin hassun jutun. Kuopus ei yleensä ole kotona mikään sylilapsi vaan mennä toohottaa joka suuntaan. Tekeminen yleensä rajoittuu palikkatornin tekoon ja sen hajottamiseen, kun mielenkiinto ei kauaa pysy samassa asiassa.
 Mutta nyt kun olemme ihan kahden, on pikkuneiti ottanut kaiken irti yhteisestä ajastamme. Makoilimme pitkään sohvalla lueskellen kirjoja, neiti vaihtoi sitä mukaa kun vanha loppui. Ja yllätyksekseni sain lukea kirjat kerrankin loppuun, yleensä kerkiän kolme sivua, kun jo painuu kirja kiinni ja neiti jatkaa matkaa. Olemme touhuneet nukkevauvojen kanssa, on annettu maitoa ja ruokittu. Ja äitiä huvitti kun neiti pisti hatun päähänsä, käsineet käteensä ja hienosti taiteili vauvan leikkivaunuihin ja pyöri eteisessä ympyrään ja näytti minulle sormea : "hyyyyyyyyyyyys".. :D Heh..
Olen suorastaan nauttinut tästä ihanasta sylittelystä ja läheisyydestä jonka olemme tänään viettäneet yhdessä, se on niin harvinaista että tuo 1.5 vuotias neiti pysyy paikoillaan.
Mutta sitten nämä isommat. Esikoinen on tosiaan 6 vuotias poika, joka on aina ollut hyvin itsekseen leikkivää sorttia. Ei juurikaan hae itselleen huomiota vaan leikkii omilla leluillaan omassa rauhassa. Muistan että minut on monesti häädetty pois, kun en osaa leikkiä oikein. 
Meidän vanhempi neiti on 4 vuotta täyttää ihan näillä näppäimillä 5 vuotta ja on aina ollut hyvin huomionhakuinen. Hän haluaa aina olla kotona keskipisteenä ja näyttää asiat hyvin vahvasti. Hän näyttää tunteensa niin ilot kuin surutkin hyvin suurpiirteisesti ja dramaattisesti.
Ja mitä tulee tähän huomion jakamiseen, se on toisinaan hyvinkin vaikeaa. Kuopus vie tietysti suuren osan, koska hän tarvitsee eniten apua arjen asioissa. Vaipan vaihdot, pottailut, pukemiset, syömiset... Ja vanhempi neiti lohkasee omalla näkyvyydellään ja tempperamentillään. Hän keksii yhteisiä leikkejä ja suorastaan repii kädestä pitäen omaan huoneeseensa mukaan hänen juttuihinsa. Esikoinen leikkii kiltisti omassa rauhassaan. Tyttöjen hälinältä on hyvin vaikea toisinaan keskittyä esikoisen rauhallisiin tekemisiin. Esikoisemme on hyvin kiinnostunut tehtäväkirjoista ja lautapeleistä. Niiden parissa viihdymme hyvin mutta kun sekin aika pitää toisinaan väkisin lohkaista kaikelta tohinalta.
Molemmilla isommilla on onneksi omat harrastuksensa, joihin heitä kuskataan ja autossakin vietetty aika lapsen kanssa kahdestaan on laatuaikaa. Siinä kerkiää jutella asioista ja pelaamaan hassuja "tunnista autonväri" pelejä mm. Ja olemme kovasti yrittäneet että jokainen tasapuolisesti pääsisi erinäisiin kivoihin juttuihin mukaan. Ikävä kyllä vaikka kuinka ajattelen jokaista ihanaa pientäni ja yritän aikani jakaa niin tasapuolisuus on miltein mahdottomuus. Mutta onneksi se ei rakkauden määrää kuitenkaan vähennä. Kaikki saavat syliaikaa ja halipusu aikaa, varsinkin iltaisin kun möllötellään soffalla. Ja varmasti tietävät olevansa rakastettuja jokainen :)