Makuja lapsuudesta..

Kerran äitini antoi minulle kamalan näköisestä pussin karkkinauhaa ja käski maistaa.. Pussi näyttikin niin kamalalle että ei paljon tehnyt mieli kokeilla ja aika kauan sai suostutella ennen kuin maistoin. Mutta pureskellessani huomasin että maku olikin hyvä. Se toi mieleeni jonkun karkin mitä lapsena aina kaupasta käytiin hakemassa mutta empä nyt sitten muista mikä karkki se silloin oli, joku muu kuin nauha.. 

Tältä se pussi sitten näytti.. Piti ostaa itselleen karkkipäiväksi ihan oma.. :D Ja tiijättekö mikä tässä namissa on parasta..? No se että se ei kelpaa kellekkään muulle Lystimäessä.. Vaikka jättäisin keskelle pöytää se saa ihan rauhassa olla siinä.. Hih..  Nyt tämä emäntä vetäytyy soffalle peiton alle karkkipötköjensä ja valkosipulileipätikkujensa kanssa katsomaan telkkarista kaikki miljoonat sarjat jotka on rästiin jääneet tällä viikolla.. :P

Ja mainittakoon vielä, että emännällä alkoi heti korvienvälissä raksuttaa mitä kivaa tästä voisi leipoa??